Tuli tuossa seurattua kun briteilla kavi viime viikolla "Suomet" kolmessa eri lajissa. Ensin futiksessa Venajaa vastaan kaytannossa tunaroivat kisapaikan luokattomalla pelilla. Taman jalkeen lauantaina rugbyn mm-finaalin voittohaaveet kaatuivat senttien paahan jaaneeseen try:hin, joka kaytannossa sinetoi pelin Etela-Afrikalle ja sunnuntaina sitten Hamilton teki sen itse ja Kimi veti viilealla ja kunnioitettavalla tyylillaan homman himaan.
Pakko kylla hattua nostaa Raikkoselle, vaikka yllattavan paljon on tullut ennen voittoa ja viela voiton jalkeenkin sora-aania, kun Raikkosen ulosanti ja ulkoinen habitus ei ole kaikkien kermaperseiden mieleen. Minun on henkilokohtaisella tasolla pakko kunnioittaa kaikkia jotka pystyvat tekemaan duuninsa noin uskomattomalla tavalla, mutta kuitenkin esiintyen vaatimattomasti ja viileasti. Kimilla ei varmasti ole Schumacherin tai edes Hakkisen charmia, mutta mies on sopivan viilea ja naytot radalla puhuvat kylla puolestaan.
Lisaksi tapa jolla mestaruus tuli sopii omaan Porilaiseen ja Suomalaiseen mentaliteettiini kuin nena paahan. Puolessavalissa ja kauden loppupuolella taysin tyrmatyksi tuleminen "asiantuntijoiden" toimesta ja sielta sitten viimeisilla mahdollisilla hetkilla nousu "takaa" voittajaksi. Ilman turhia puheita, ilman leveilya...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti